KOIRANELÄMÄÄ ja KISSANPÄIVIÄ ESPANJASSA.
Arkista tassuttelua -hyödyllisiä vinkkejä ja tietoa Espanjaan matkustaville karvaturreille.

8.8.2013

Kirppu pirulainen

Ossin mahakarvoissa vilahti joku??...ja taas se meni...kirppu kiiti sekunnissa Ossin kainaloon mustan karvoituksen alle. Mutta kun ei oltu ensimmästä kertaa kirppujahdissa, meni vain hetkinen, ja kirppu oli viemärissä.

Aamulenkillä tavattiin pitkästä aikaa Laku. Jälleennäkeminen oli riemukas, Laku halasi tapansa mukaan Ossin ihan pökerryksiin. Siltä se kirppu varmaan tällä kertaa tuli.

Täällä Etelä-Euroopassa kirppuja on luonnossakin miltei kaikkialla. Kirppu voi tarttua paitsi koira- tai kissakavereista, niin puistoista, nurmikoilta, puskista, ihan melkeinpä mistä vain, koska kirppu voi elää isäntäeläimensä ulkopuolella kuukausia, ja hyppää iholle vain imemään verta. Ruokailtuaan se loikkaa pois.
Kirpun sylki ja eritteet sisältävät ihoa voimakkaasti ärsyttäviä aineita, aiheuttaen allergisen reaktion iholla. Puremakohtaan kehittyy punainen paukama, jonka kutina pakottaa koiran raapimaan ja puremaan kyseistä kohtaa. Seurauksena iho rikkoutuu ja siihen muodostuu tulehdus, joka hoitamattomana voi kehittyä allergiaksi ja bakteeritulehdukseksi, ja pahimmillaan taudeiksi jotka vaativat pitkällisen hoidon ja lääkityksen.

Tavallisimpia kirppualueita ovat hännän tyvi, taive- ja nivusalueet, korvan taustat ja vatsa. Kaksimillinen, tummanruskea kirppu liikkuu niin vikkelästi turkin sisällä, että sitä on vaikea nähdä ja pyydystää. Väitetään, että kirppu saavuttaa loikatessaan 50 kertaisesti avaruussukkulan kiihtyvyyden, niinköhän?, -no sellaisen nopeuden kuitenkin, ettei sitä kissankaan silmä pysty seuraamaan.
Hyvä kirpputesti on vetää tiheällä kammalla turkkia niskasta hännän tyveen muutaman kerran, poistaa kampaan kertyneet karvat talouspaperiin ja kostuttaa se. Painellessa kirpun uloste muuttuu punertavaksi, johtuen siinä olevasta verestä.

Monet kemialliset kaupalliset torjunta-aineet tappavat tehokkaasti kirput, mutta aiheuttavat oireita ja vaaroja lajista riippumatta koko perheelle. Niiden käytössä kannattaa käyttää harkintaa ja tavata ohjeet huolellisesti läpi.
Myrkyttömiä kirpun luonnollisia vihollisia ovat ainakin eucalyptus ja minttu. Istutuksina, kasveina ne pitävät kirput loitolla pihasta ja huoneistosta. Niiden öljyä käytetään myös monissa kaupallisissa kirpun vastaisissa tuotteissa, pannoissa ja liuospipeteissä.
Tuhdimpaa tavaraa on sitrushedelmät; Laita kupilliseen kiehuvaa vettä sitruunan viipaleita kuorineen, jolloin sitrusöljyä vapautuu enemmän. Anna liota yön yli. Levitä sienellä koiran (ei kissalle) iholle. Sitrusöljy tappaa kirpun.

Koska kirppu aistii mieluisan kohteen hajuun ja lämpöön perustuen, tehokas ennaltaehkäisevä keino on lisätä valkosipulia ruokaan (Lue täältä lisää). Tehokkaana pidetään myös oluthiivaa lisättynä aterioihin ja omenaviinietikkaa lisättynä juomaveteen, mutta niistä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta.

Exner petguard, lienee ainoa täysin myrkytön kaupallinen turkkiin suihkutettava neste,
joka ei tapa kirppua, mutta hyydyttää sen siinä paikassa vaarattomaksi. Eräänä valmistusaineena on tuhka, jolle se myös tuoksahtaa. Sitä voi käyttää paikallisesti tai suihkuttaa koko turkin myös ennaltaehkäisevänä, ja mikä parasta, sen käyttö on turvallista niin eläimelle kuin ihmisellekkin kaikissa muodoissa. Tuotetta myy oman maasi Zooplus.

Meillä on käytössä valkosipuli puristeina, ehkäisemään, ja tarvittaessa Exner, pyydystämään satunnainen kirppu. Sen jälkeen on suihkutettu ja harjattu neste Ossin turkkiin kauttaaltaan. Kun turkki on kuivunut, se imuroidaan siltä varalta, että joku kaverikirppu on jäänyt huomaamatta.

Ossista löytyy yleensä pari-kolme kirppua vuosittain, jotka on saatu tuhottua pikimmiten, ja koti on pysynyt kirppuvapaana. Eli näissä oloissa, tällä kirppurikkaalla leveysasteella tulos näillä myrkyttömillä konsteilla on mielestäni erinomainen, noin 100 % luokkaa.

Ei kommentteja: